keskiviikko 27. maaliskuuta 2013

27.3.2013

Päivitystahti on tyttäremme syntymän jälkeen ollut verrattain hidasta. Olenkin miettinyt useaan otteeseen blogini kohtaloa. Päätin jokin aika sitten, että en halua vielä päättää kirjoittamista, koska minulla on vielä sanomista, vaikka blogin nimi ei enää olekaan kovin pätevä. Sen jälkeen en ole kuitenkaan kirjoittanut kertaakaan. Tällä hetkellä voimavarat menevät arjen pyörittämiseen, niin hyvässä kuin pahassa. Herään edelleen välillä yöllä peläten, että tyttömme ei hengitä. Pelko on kuitenkin tähän mennessä osoittautunut turhaksi. Joka aamu hän edelleen tuhisee vieressäni ja väläyttää maailman suloisimman hymyn kun häntä katsoo silmiin. Aion nauttia jokaisesta hetkestä kuin se olisi viimeinen. Kirjaimellisesti.

Blogi on ollut minulle valtavan suuri voimavara. Kiitos, että olette seuranneet matkaamme, kommentit ovat auttaneet eteenpäin. Tällä hetkellä kirjoittaminen antaisi kuitenkin liian yksipuolisen kuvan elämästämme, sillä onni ja suru ovat kietoutuneet yhteen niin tiiviisti, etten pysty niitä enää täysin erottamaan. Viime vuoden elin surulle. Nyt elän hyvin pitkälti pientä tytärtämme varten. Siksi tämä on viimeinen kirjoitukseni. Ja toivottavasti meillä juhlitaan ensi jouluna 1-vuotissyntymäpäiviä, eikä joulu olisikaan enää musta. 

11 kommenttia:

  1. Olen elänyt kanssasi blogin kautta suuren surun ja olen myös tuntenut ilon ja onnen neidin myötä. Olette jättäneet minuun lähtemättömän jäljen surussa sekä ilossa.

    Olen niin iloinen, että elämässänne on nyt paljon onnea ja iloa, suru on olemassa kuten on aina enkeli-isovelikin. Ihania hetkiä teidän arkeen ja juhlaan.

    Kati

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kati. Hyvää jatkoa myös teidän perheellenne. <3

      Poista
  2. Tirautin kyyneleen tätä lukiessani. Ihana, että löysit kirjoittamisesta yhden selviytymiskeinon. Ollaan luettu tätä blogia ahkerasti molemmat. Ootte tärkeitä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukava kuulla, että olette seurailleet meidän kuulumisiamme. Arvostan sitä tosi paljon <3

      Poista
  3. Sinun kokemuksesi on muuttanut myös minun suhtatumistani elämään. Ymmärrys siitä,että kaikki on katoavaista ja että elämä voi oikeasti muuttua täysin yhdessä silmän räpäyksessä, pysäytti. Nyt elän päivä kerrallaan ja muistan todellakin olla joka päivä kiitollinen sitä mitä minulla on.
    Toivon elämäänne paljon iloa ja onnea. Poikanne elää mukananne joka päivä eikä häntä varmasti unohda kukaan koskaan. Taivaan kaunein pieni enkeli. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Hanna <3 Poikamme elää niissä ihmisissä, jotka hänet muistavat. Vaikka eivät olisi tavanneetkaan. Olen siitä onnellinen. Kaikkea hyvää teidän perheelleenne.

      Poista
  4. Minna, blogisi on ollut suuri voimavara ja vertaistuki myös minulle, ja varmasti monelle muulle lapsensa menettäneelle, jotka ovat tekstejäsi lukeneet.
    Hienoa nyt lukea, kuinka elämä on nyt tarjonnut sinulle taas onnea, ja kivaa kuulla, että elämän keskipiste on nyt pieni tyttäresi. Tiedän, että osa sydäntä on varattu esikoispojallesi, mutta onneksi sydämessä on loputtoman paljon tilaa rakkaudelle ja onnelle! Toivotan koko sydämestäni kaikkea hyvää sinulle ja perheellesi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos blogi on toiminut vertaistukena, sitten se on täyttänyt tarkoituksensa. Se oli se nimenomainen ajatus, jonka vuoksi aloin kirjoittaa. Toivon sinulle kaikkea hyvää, toivon tulevaisuuden vahvistavan toivoa myös teidän perheellenne. <3

      Poista
  5. Kiitos blogistasi! Olen lukenut joka ikisen jutun. Blogisi myötä ymmärrän ehkä hitusen paremmin vanhempiani, jotka yli 30 vuotta sitten menettivät parikuisen vauvansa, isosiskoni. Siskoni on osa vanhempieni elämää edelleen, aina mukana uusissakin muistoissa. Kokemustesi myötä osaan vieläkin enemmän arvostaa tervettä ja ihanaa, kohta viisikuista tytärtäni. Olen niin iloinen, että teitä kohtasi mustemman vaiheen jälkeen valo, jonka toivon loistavan pitkään. Suuri kiitos ja kaikkea hyvää! T:Susa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi Susa. Otan osaa siskosi kuoleman johdosta. Vaikka et ole häntä tavannut, hän on vanhempiesi kautta vaikuttanut elämääsi. Toivon, että me pystymme myös pikkusiskolle kertomaan hänen veljestään ja toivon, että hän oppii siihen, että veli on aina osa perhettämme. Hyvää kevään jatkoa <3

      Poista
  6. Kiitoksia hienosta blogista, tämän kautta on oppinut arvostamaan jokaista päivää entistä enemmän. Olisi kiva tietää mitä elämäänne kuuluu tällä hetkellä ja millainen joulu 2013 oli? Kaikkea hyvää perheellenne!

    VastaaPoista